Haloo Helsinki! - Vapaus käteen jää

On nainen ratissa kyyneleitä keräillen Työpäivän lopussa mies soittaa humalasta heräillen Nainen ajaa kotiin itseään etsien Mies eli ennen yksi päivä kerrallaan Nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa Kohta on taas kaikki irrallaan Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa ei muistojen päälle kultakerrosta saa hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan On paljon tasoja vielä meidän edessä Vanhat kivet ja puut, energiakenttien välissä tää kaikki ei oo meidän käsissä Tuhon kynsissä oon, aikamme sieluton mutta lupaan että huominen on joskus monen vuoden takainen Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa ei muistojen päälle kultakerrosta saa hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan On nainen ratissa kyyneleitä keräillen Ei kukaan kotona oota hän tekee u-käännöksen ja nousee autosta huutaen on sade lakannut, tie loistaa hohtoa aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan on vapaa tekemään mitä vaan Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa ei muistojen päälle kultakerrosta saa hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan Kun elämässä kaiken menettää silloin vapaus on ainut mitä käteen jää on ylämäki raskas askeltaa mutta alamäkeen liian usein katoaa jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa ei muistojen päälle kultakerrosta saa hymyile tai itket kuinka vaan ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan